Meidän lovestory ja 561 päivää..

...nimittäin siihen, että menemme naimisiin.. vielä on paaaaljon aikaa, mutta parempi aloittaa ajoissa, jotta ehtii tekemään kaikki :)

Vaikea aloittaa kirjoittamaan näinkin puhtaalta pöydältä ja kun asia on niin suuri, ettei tiedä mistä aloittaisi :)

Kirjoitan meidän lovestorysta enimmäkseen pintaraapaisuja, koska en halua mennä liian henkilökohtaisuuksiin, onhan naimisiin meno todella intiimi asia, ainakin meille..

Minä olin 14-vuotias ja Mr T. oli 15-vuotias kun tapasimme ja "aloimme seukkaan ihan vakkariin" :D 

2012 joulukuussa tuli yhteisiä vuosia 8 täyteen ja vieläkin tämä tuntuu niin oikealta <3 oikeastaan minä itse en ole mistään asiasta niin varma, kuin meistä..

Muistan, kun olimme vasta rakastuneita ja sain ensimmäisen lahjan Mr T:ltä, ressukan Nallen. Suojelin sitä hyvin tarkasti.. 

Saatoin itkeä, jos se vahingossa sänkyä pedattaessa tippui lattialle.. 

Jos häneltä jäi vaatteita kotiini, tuoksuttelin niitä ja viikkasin kauniisti ja haaveilin, että joskus saan viikata hänen vaatteitaan yhteisessä kodissamme.. no nyt saan, ja edelleen nautin siitä välillä, toisinaan taas en! :)

Rakastan miestäni koko sydämestäni, koko vartalollani, koko ajatusmaailmallani ja tahdon hänen tietävän, että hän on rakastettu. Tahdon elää hänen kanssaan hyvän elämän.

Tässä alkupaloja meidän Lovestorysta, hyppää mukaan kohti valkoisia kesähäitä 2014!

"Minä rakastan näitä
iltojani kanssans sun
kun hetken päässä aamu odottaa

ja me nauramme ja
silmiämme pyyhimme ja
helppo huominen on unohtaa

oomme taas kuin kaksi lasta
jotka aikoinaan
puolivahingossa lähti
samaa tietä kulkemaan

ja sä viet mut ikkunan luo
ja sä sanot: "me kai ollaan niin kuin nuo"

kaksi vanhaa puuta sateen pieksämää
katsoo kevääseen, seisoo erillään
ja kestää joka tuulen ja sään

kaksi vanhaa puuta, vaikket sitä nää
katsoo kevääseen, seisoo erillään
ja jossain alla maan
ne kaiken aikaa yhteen punoneet on juuriaan

kaksi ylvästä ja nuorta
varmoina on voimistaan
taivaan kantta kohti kasvaneet

ehkä vuodet ovat kuorta
ja talvet viimoillaan
hiukan ohuemmaks raapineet

kuinka onkaan kaksi lasta
matkan myötä muuttuneet
se ihme on kai vasta
oomme tänne selvinneet

ja sä viet mut ikkunan luo
ja sä sanot: "mehän ollaan niin kuin nuo"

kaksi vanhaa puuta sateen pieksämää
katsoo kevääseen, seisoo erillään
ja kestää joka tuulen ja sään

kaksi vanhaa puuta, vaikket sitä nää
katsoo kevääseen, seisoo erillään
ja jossain alla maan
ne kaiken aikaa yhteen punoneet on juuriaan

kaksi vanhaa puuta sateen pieksämää
katsoo kevääseen, seisoo erillään
ja kestää joka tuulen ja sään

kaksi vanhaa puuta, vaikket sitä nää
katsoo kevääseen, seisoo erillään
ja jossain alla maan
ne kaiken aikaa yhteen punoneet on juuriaan"

Kaksi Puuta- Juha Tapio

Noora