maanantai 27. lokakuuta 2014

[Viikko alkaa]..

Pitkällä aamuaerobisella, joka saa kropan sekaisin energiasta, endorfiinin voi haistaa iholta, virtaa riittää ja rasvaakin palaa pitkälle päivään :) nää on näitä jokaisen omia tuntemuksia, mielenkiintoja ja tavoitteita ja myös vähän faktoja. Mulla itsellä on tavoitteena, että olisin vahvempi, kokonaisvaltaisesti, en tarkoita lihaksikkaampi, vaan vahva, sellane jäntevä ja kestävä :) en tykkää keskittyä niinkään yhteen asiaan urheillessani, vaan ajattelen että kaikki treenaaminen, liikkuminen ja itsestä huolehtiminen tukee minua kokonaisvaltaisesti ja jaksan erilaisesti treenatessani sekä kroppaa pitkillä lenkeillä, sekä vahvistaen lihaskuntoa. Kotoa löytyy painot, joilla voi tehdä vaikka mitä, ja mielikuvitushan tässä on rajana, toki salillekkin voi lähteä, mutta aina ei jaksa sitä välineurheilua, kun kaiken pitää näyttää hyvältä ja aina jää suustaan kiinni :D 
Ja  mä saatan laulaa tai alkaa nauraan yhtäkkiä kesken lenkin kuunnellessani napeilla, enkä huomaa sitä.. Mut sillon tiedän keskittyväni ja ajatukset on pois murheista kun huomaamattani teen tota.
Aamulla lähdin liikkeelle täynnä intoo, jota riitti koko lenkin ajaks :) 
Lenkin ollessa loppusuoralla jäin hetkeksi tekeen vatsoja, venytteleen ja roikkuun kun pururadan varrella on siihen mahdollisuus!

Rauhallinen, mutta virkistävä aamujuoksu/ treeni! Nyt suihkun kautta päivää jatkamaan! :)

Miten sinä pidät huolta itsestäsi? Miten liikut?

Heippa! :) -Noora

tiistai 14. lokakuuta 2014

[a model for Nature]

Metsä.. sehän on paikka, jota moni meistä arvostaa. Paikka, johon meillä jokaisella on omanlainen suhde, näkemys, sinne voi jättää murheet, huutaa pahaaoloa, lievittää stressiä, viettää aikaa, pitää itsestään huolta, sieltä löytää vaikka mitä, sitä voi pelätä, vihata, rakastaa, joku voi pitää sitä piilopaikkanaan, turvana, kun taas toinen ei missään nimessä halua mennä sinne. Puita, oksia, kantoja, marjoja, sieniä, kiviä, sammalta, oksalla riippuva hämähäkki, kasveja, lintuja, pakoon juoksevia metsäneläimiä ja paljon asioita, joita ei huomaa.. Luontoa on kiva kuvata, koskaan et saa kahta samanlaista kuvaa.

Itse en tykkää mennä metsään yksin, paljon närää aiheuttaneiden susien vuoksi. Koirankaan kanssa en tunne oloani kovin turvalliseksi, vaikka tiedän ettei Peppi liikkuisi metriäkään jos haistaisi suden hajun. Outoa ajatella, että lapsena sitä juoksi metsässä alvariinsa, isän kanssa mukana metsästämässä, laavulla, koiran kanssa, ilman pelkoa, ei silloin osannut edes ajatella pelkäävänsä liikkua metsässä, mitä siellä nyt voisi sattua..? Tiedän monia vanhempiakin ihmisiä, paljon metsässä liikkuneita, jotka ei enää halua mennä sinne yksin. Mikä on sinun suhteesi metsään ja luontoon?

Jottei asia karkaisi täysin käsistä, palataan aiheeseen.. Eilen kuvausmallina toimi siis luonto, metsä ja hippasen myös Peppi :)















Luonto on nyt täynnä väriloistoa, yritetään ottaa siltä mallia esim pukeutumiseen, kun ollaan menossa pidemmälle harmaata, pimeää, märkää syksyä. Ja aurinkoa pitäisi purkittaa niin, että purkista saisi imaista energiaa ja vitamiineja, jotta jaksetaan ja pysytään virkeänä pimeänä vuodenaikana :) itse olen niin huono syömään vitamiineja purkista, että huomaa kun päivät lyhenee ja pimeäaika on pidempi kuin valoisa, maistuu tuo kotisohva hyvin ja ei oikein huvita lähteä ilman syytä kotipihaa pidemmälle. Aionkin tänä syksynä yrittää nauttia pimeästä, ja oppia ajattelemaan, ettei se päivä lopu siihen kun pimeä tulee, eli noin klo 17. 

Mitä teille syksy merkitsee? Mitä se tuo tullessaan? Kotisohva vai huinaus?


Nyt taidankin suunnata lenkille ja napata mukaan taskulampun :) Hyvää viikon jatkoa!

maanantai 13. lokakuuta 2014

[HONEYMOON]


En ole vieläkään saanut aikaiseksi tehdä hääpäivästämme postausta, mutta ehkä tällä viikolla jokin ilta liikenee sillekkin aikaa, nyt on meidän honeymoon postauksen aika..

Suunniteltaessamme häämatkaa, kumpikaan ei halunnut matkustaa kauas, tärkeimpänä pidimme hotellia, palveluita, luontoa ja halusimme ehdottomasti oman uima-altaan ja puutarhan.
Niimpä päädyimme Rodokselle, sen pieneen kaupunkiin Lardokseen (taxikuskit väittivät kyllä sen olevan Kiotaria). Lähdimme viikon reissuun 28. pv Thomas Cookin lennolla. Oikeastaan reissu alkoi jo lauantai aamupäivänä, kun saimme mennä kaveripariskunnalle yökylään Vantaalle. 
Rakas mieheni oli soittanut lentoyhtiöön varatakseen meille koneesta paikkoja, ja lupaili soiton jälkeen että kaikki kunnossa, paikat järjestyy. Lennolla oli todella ystävällinen henkilökunta, ja he tulivat erikseen moikkaamaan minua ja kertomaan käytännönjuttuja lennolta, no nämähän oli ennenkin lentäneenä hyvinkin selviä, mutta ottivat lentopelkoni siis oikeasti tosissaan. Lento sujui rauhallisesti ja pehmeästi.. 

Koneesta päästyämme ja matkalaukut löydettyämme jatkui matka noin 1,5 tunnin bussimatkalla kohti päämäärää.













Ah! Viimein perillä. Se ihana tunne, kun et oikeastaan edes tiedä missä olet, ystävällisiä katseita, eri kulttuuri, musiikkia ja lämpöä, ja tietty vain oman rakkaan kanssa. Mieli avoinna uusiin seikkailuihin, meren kohina korvissa, loma fiilis. 

Hotelliksi valitsimme Lindian Villagen, joka oli kaikkea sitä mitä luvattiin, vähän enemmänkin. Olimme ehkä hieman jopa hukassa, koska ei sellaiseen kohteluun ole tottunut, eikä sellaista osaa vaatia, ainakaan tälläinen maalaistollo :) 

Meri oli aivan vieressä, mutta voitteko uskoa, ettemme käyneet kertaakaan siellä uimassa. Viihdyimme omalla altaalla niin hyvin, ettei muistettu merta :D








Iltasin kävimme katselemassa merelle, kuuntelemassa kun laineet nuolee rantakivien pintaa, musiikki kuuluu hotellilta, sielu lepää, ei kelloa, ei kiirettä. Pimeä merenranta, rakkaan kainalo ja viiniä, aika luksusta :)




Välillä innostuttiin hyppimään omalla altaalla pommeja ja pellehyppyjä ja kisattiin kumpi saa isommat loiskeet vedestä, oli siinä naapureilla varmaan hauskaa.. :)


Tässä on terassimme, joka oli todella viihtyisä, vietimme nimittäin suurimman ajan lomasta siellä. Älkää huolestuko, käytiin me muuallakin :)
En muistanutkaan kuinka lystiä on matkustaa illalla paikallisbussissa seisomapaikalla.. huh!


Vaikka lomalla on kivaa, on aina yhtä kivaa palata kotiin (jestas miten voikaan ikävöidä koiraa niin paljon..). Lentomme oli melkein 1,5 tuntia myöhässä, joten kotiin pääsy tuntui ikuisuudelta. Veljeni tuli hakemaan meidät, 10 minuuttia kyydissä, ja seuraavan kerran muistan heränneeni kotiovelta :) 

Häämatka oli juuri sitä mitä odotimme, parasta oli, kun ei suunniteltu mitään etukäteen, vaan mentiin ja ajeltiin taksilla, syötiin, juotiin, nukuttiin, ihan fiiliksen mukaan, tehtiin just niin kun parhaaks tuntu. 



Arki on jälleen koittanut, kivaa sekin.

Me kiitetään ja kuitataan! :)

Huomenna lisää tämän päiväisistä jutuista.. Hyvää yötä!