torstai 29. marraskuuta 2012

Perjantai aamu

Huomenta! Heräsin tänään jo ennen klo 5, ulkona niin kova tuuli, että katto paukuttaa ku se on kuulemma yhdestä nurkasta auki, ja mä en tietty saanut enää unta.. No, tulipahan herättyä ajoissa niin on koko päivä aikaa touhuilla!

Ekana ku tulin alakertaan, pistin kahvin tippuun, kynttilät päälle(?) ja takka tulille, kuinka ihanaa olla vapaalla :) peppi tietty seuras tapansa mukaan mua kuin hai laivaa ja torkahti mun viereen takan eteen ja siirtyi nojatuoliinsa kun tuli kuuma.. ihan niinku sekin tajuis että mami ei mee töihin, nyt voi ottaa rennosti :)

Oon kohta juonut pannullisen kahvia, O:lle toivotellut hyvät työpäivät, ja mitäs nyt.. kai oottelen että toi ällöttävä myrsky loppuis ja alkais se ihana kevyt lumisade :)

Tänään on paljon puuhaa, mm. pitää hakee kaupasta kaksien partyjen tarjottavat.. Siivota.. Pestä pyykkiä.. Kokata huomiselle.. Ja laittaa koti siihen kuntoon, että täällä on reilun 10 miehen turvallista viettää a-luokan pikkujouluja, huoh! Pulttaan sohvan lattiaan, kerään lasitavarat kaappiin, peitän kaiken valkoisen eli koko kodin, yms yms :D

Kuvia tältä aamulta.. Yritin olla mahdollisemman pimeässä, ettei naapurit näe että oon hereillä jo,
hävetti niin paljon kukkua täällä ennen klo 5 :)

Ja Ps. Sain eilen EHKÄ ekan johtolangan siitä, mitä O on ostamassa mulle joululahjaks!!! :) oon niinku lapsi joka tekee kaikkensa että tietäis mitä saa lahjaksi :D











2 kommenttia:

  1. Ja mie kun luulin että meidän pablo on maailman ainut tolleri joka seuraa joka paikkaan :-D Välillä ihan ok tulla mukana mutta kun se kulkee välillä niin kiinni miussa että nenä vaan tökkii pohkeeseen!
    Ei oo ainakaan yksinäistä koskaan kotona ollessa :)

    VastaaPoista
  2. Tunnelmallisia kuvia :)
    Meillä sovitaan mitä toisillemme ostetaan jouluna, joskus on tullut vika ostoksia ja sen jälkeen totesimme että parempi kuin kertoo itse mitä haluaa ja toinen sitten ostaa sen ja leikitään yllättynyttä jouluna, tai siis mähän en edes malta odottaa jouluun vaan mun pitää yleensä saada mun lahja jo ennen sitä :D
    Tuosta heppastelusta pitää kommetoida.. mulle sanottiin joskus aikoinaan että kun on tippunut hevosen selästä 200 kertaa voi lopettaa laskemisen, itse en ole heppailuvuosieni varrella tipahtanut kuin kerran selästä, silloin oli kyllä paikat niin mustelmilla ja kipeinä että päätin että ensi kertaa ei tule, sitten ollaan roikuttu harjassa vaikka kaksin käsin kun ollaan menty pellon reunaa kiitolaukalla :D kyllähän se aina pelästyttää kun joku tipahtaa selästä, siinä voi kuitenkin sattua tosi pahasti, onneksi teillä ei käynyt huonommin.

    VastaaPoista

Ilahdun kommenteista!