[Kuulumisia..]

Moikka! Kuulumisia puhelimen kautta. 

Täällä kovasti odotetaan jo lunta ja joulua, niinkuin varmasti monessa muussakin osoitteessa.. Kotikin on pikkuhiljaa saanut ylleen joulun tuntua, kynttilät ja valot luovat tunnelmaa, joista nautitaan hämärän tullen. Meillä palaa talviaikaan niin paljon kynttilöitä, että niitä saa koko ajan ostaa lisää :) kesälläkin niitä tulee poltettua mutta ei tietysti näin tiuhaan.. 

Salillakin olen/ollaan käyty reippaaseen tahtiin, 2-3x /vko. Saan jotenkin hirveesti energiaa ja hyvää fiilistä siitä, että treenataan yhdessä. Jotenkin se toinen vaan antaa niin paljon tsemppiä!

Vihdosta viimein saatiin myös kiitos-kortit valmiiksi, tai siis tilattua, eihän siinä muuta ollut kun se vaiva tilata ne.. Postiin on jo osa lähtenyt! 

Viikonloppuna pitäisi taas kuvata, mallina kaverin lapsi :)

Hyvää viikon jatkoa kaikki! :D

[Viikko alkaa]..

Pitkällä aamuaerobisella, joka saa kropan sekaisin energiasta, endorfiinin voi haistaa iholta, virtaa riittää ja rasvaakin palaa pitkälle päivään :) nää on näitä jokaisen omia tuntemuksia, mielenkiintoja ja tavoitteita ja myös vähän faktoja. Mulla itsellä on tavoitteena, että olisin vahvempi, kokonaisvaltaisesti, en tarkoita lihaksikkaampi, vaan vahva, sellane jäntevä ja kestävä :) en tykkää keskittyä niinkään yhteen asiaan urheillessani, vaan ajattelen että kaikki treenaaminen, liikkuminen ja itsestä huolehtiminen tukee minua kokonaisvaltaisesti ja jaksan erilaisesti treenatessani sekä kroppaa pitkillä lenkeillä, sekä vahvistaen lihaskuntoa. Kotoa löytyy painot, joilla voi tehdä vaikka mitä, ja mielikuvitushan tässä on rajana, toki salillekkin voi lähteä, mutta aina ei jaksa sitä välineurheilua, kun kaiken pitää näyttää hyvältä ja aina jää suustaan kiinni :D 

Ja  mä saatan laulaa tai alkaa nauraan yhtäkkiä kesken lenkin kuunnellessani napeilla, enkä huomaa sitä.. Mut sillon tiedän keskittyväni ja ajatukset on pois murheista kun huomaamattani teen tota.

Aamulla lähdin liikkeelle täynnä intoo, jota riitti koko lenkin ajaks :) 

Lenkin ollessa loppusuoralla jäin hetkeksi tekeen vatsoja, venytteleen ja roikkuun kun pururadan varrella on siihen mahdollisuus!

Rauhallinen, mutta virkistävä aamujuoksu/ treeni! Nyt suihkun kautta päivää jatkamaan! :)

Miten sinä pidät huolta itsestäsi? Miten liikut?

Heippa! :) -Noora

[a model for Nature]

Metsä.. sehän on paikka, jota moni meistä arvostaa. Paikka, johon meillä jokaisella on omanlainen suhde, näkemys, sinne voi jättää murheet, huutaa pahaaoloa, lievittää stressiä, viettää aikaa, pitää itsestään huolta, sieltä löytää vaikka mitä, sitä voi pelätä, vihata, rakastaa, joku voi pitää sitä piilopaikkanaan, turvana, kun taas toinen ei missään nimessä halua mennä sinne. Puita, oksia, kantoja, marjoja, sieniä, kiviä, sammalta, oksalla riippuva hämähäkki, kasveja, lintuja, pakoon juoksevia metsäneläimiä ja paljon asioita, joita ei huomaa.. Luontoa on kiva kuvata, koskaan et saa kahta samanlaista kuvaa.

Itse en tykkää mennä metsään yksin, paljon närää aiheuttaneiden susien vuoksi. Koirankaan kanssa en tunne oloani kovin turvalliseksi, vaikka tiedän ettei Peppi liikkuisi metriäkään jos haistaisi suden hajun. Outoa ajatella, että lapsena sitä juoksi metsässä alvariinsa, isän kanssa mukana metsästämässä, laavulla, koiran kanssa, ilman pelkoa, ei silloin osannut edes ajatella pelkäävänsä liikkua metsässä, mitä siellä nyt voisi sattua..? Tiedän monia vanhempiakin ihmisiä, paljon metsässä liikkuneita, jotka ei enää halua mennä sinne yksin. Mikä on sinun suhteesi metsään ja luontoon?

Jottei asia karkaisi täysin käsistä, palataan aiheeseen.. Eilen kuvausmallina toimi siis luonto, metsä ja hippasen myös Peppi :)

Luonto on nyt täynnä väriloistoa, yritetään ottaa siltä mallia esim pukeutumiseen, kun ollaan menossa pidemmälle harmaata, pimeää, märkää syksyä. Ja aurinkoa pitäisi purkittaa niin, että purkista saisi imaista energiaa ja vitamiineja, jotta jaksetaan ja pysytään virkeänä pimeänä vuodenaikana :) itse olen niin huono syömään vitamiineja purkista, että huomaa kun päivät lyhenee ja pimeäaika on pidempi kuin valoisa, maistuu tuo kotisohva hyvin ja ei oikein huvita lähteä ilman syytä kotipihaa pidemmälle. Aionkin tänä syksynä yrittää nauttia pimeästä, ja oppia ajattelemaan, ettei se päivä lopu siihen kun pimeä tulee, eli noin klo 17. 

Mitä teille syksy merkitsee? Mitä se tuo tullessaan? Kotisohva vai huinaus?

Nyt taidankin suunnata lenkille ja napata mukaan taskulampun :) Hyvää viikon jatkoa!

[HONEYMOON]

En ole vieläkään saanut aikaiseksi tehdä hääpäivästämme postausta, mutta ehkä tällä viikolla jokin ilta liikenee sillekkin aikaa, nyt on meidän honeymoon postauksen aika..

Suunniteltaessamme häämatkaa, kumpikaan ei halunnut matkustaa kauas, tärkeimpänä pidimme hotellia, palveluita, luontoa ja halusimme ehdottomasti oman uima-altaan ja puutarhan.

Niimpä päädyimme Rodokselle, sen pieneen kaupunkiin Lardokseen (taxikuskit väittivät kyllä sen olevan Kiotaria). Lähdimme viikon reissuun 28. pv Thomas Cookin lennolla. Oikeastaan reissu alkoi jo lauantai aamupäivänä, kun saimme mennä kaveripariskunnalle yökylään Vantaalle. 

Rakas mieheni oli soittanut lentoyhtiöön varatakseen meille koneesta paikkoja, ja lupaili soiton jälkeen että kaikki kunnossa, paikat järjestyy. Lennolla oli todella ystävällinen henkilökunta, ja he tulivat erikseen moikkaamaan minua ja kertomaan käytännönjuttuja lennolta, no nämähän oli ennenkin lentäneenä hyvinkin selviä, mutta ottivat lentopelkoni siis oikeasti tosissaan. Lento sujui rauhallisesti ja pehmeästi.. 

Koneesta päästyämme ja matkalaukut löydettyämme jatkui matka noin 1,5 tunnin bussimatkalla kohti päämäärää.

Ah! Viimein perillä. Se ihana tunne, kun et oikeastaan edes tiedä missä olet, ystävällisiä katseita, eri kulttuuri, musiikkia ja lämpöä, ja tietty vain oman rakkaan kanssa. Mieli avoinna uusiin seikkailuihin, meren kohina korvissa, loma fiilis. 

Hotelliksi valitsimme Lindian Villagen, joka oli kaikkea sitä mitä luvattiin, vähän enemmänkin. Olimme ehkä hieman jopa hukassa, koska ei sellaiseen kohteluun ole tottunut, eikä sellaista osaa vaatia, ainakaan tälläinen maalaistollo :) 

Meri oli aivan vieressä, mutta voitteko uskoa, ettemme käyneet kertaakaan siellä uimassa. Viihdyimme omalla altaalla niin hyvin, ettei muistettu merta :D

Iltasin kävimme katselemassa merelle, kuuntelemassa kun laineet nuolee rantakivien pintaa, musiikki kuuluu hotellilta, sielu lepää, ei kelloa, ei kiirettä. Pimeä merenranta, rakkaan kainalo ja viiniä, aika luksusta :)

Välillä innostuttiin hyppimään omalla altaalla pommeja ja pellehyppyjä ja kisattiin kumpi saa isommat loiskeet vedestä, oli siinä naapureilla varmaan hauskaa.. :)

Tässä on terassimme, joka oli todella viihtyisä, vietimme nimittäin suurimman ajan lomasta siellä. Älkää huolestuko, käytiin me muuallakin :)
En muistanutkaan kuinka lystiä on matkustaa illalla paikallisbussissa seisomapaikalla.. huh!

Vaikka lomalla on kivaa, on aina yhtä kivaa palata kotiin (jestas miten voikaan ikävöidä koiraa niin paljon..). Lentomme oli melkein 1,5 tuntia myöhässä, joten kotiin pääsy tuntui ikuisuudelta. Veljeni tuli hakemaan meidät, 10 minuuttia kyydissä, ja seuraavan kerran muistan heränneeni kotiovelta :) 

Häämatka oli juuri sitä mitä odotimme, parasta oli, kun ei suunniteltu mitään etukäteen, vaan mentiin ja ajeltiin taksilla, syötiin, juotiin, nukuttiin, ihan fiiliksen mukaan, tehtiin just niin kun parhaaks tuntu. 

Arki on jälleen koittanut, kivaa sekin.

Me kiitetään ja kuitataan! :)

Huomenna lisää tämän päiväisistä jutuista.. Hyvää yötä!

[Vieraita ja pikku diy]

Ja hieman pyykkäystä sekä kodin siistimistä, niistähän vapaapäivät on tehty. Terapeuttista :)

Pikkunen <3

Kovasti koittaa komentaa Peppiä, mutta koiraa ei jaksa kiinnostaa :)

Tämä pikkuinen söpöliini on juuri oppinut istumaan..

Nyt kun olemme avioliitossa, niin kyselyitä raskaudesta on kuullut monesta suusta.. En tiedä mitä siitä ajattella, kun kaikki kovasti kyselee ja välillä tuntuu että jopa vatsaan kohdistetaan katseita, niin etten minä huomaisi, tänään oli viimeksi sellainen tilanne ja kyllä minä sen huomasin. Ajatteleeko kukaan koskaan udellessaan, että mitä jos ei voikkaan saada lapsia? Mitäpä jos se onkin todella arka paikka? Entäpä jos pariskunta on yrittänyt pitkään... tuloksetta? On pareja, jotka ovat yrittäneet vuosia, eikä luoja suo heille sitä onnea, vaikka kaikki olisi valmista ja lapsi olisi enemmän kun tervetullut perheeseen.. Ja sitten on niitä yhdenillanjuttuja, mutta niistä ei sen enempää...

Mutta toisealta, onhan raskaus niin luonnollinen ja "normaaliasia", että jokainen pitää sitä normaalina ja lähes varmana asiana, varsinkin näin nuorena vihityiltä. Ja itse ainakin tiedän, että niitä uutisia varmasti odotellaan (suku!), mutta kaikki aikanaan ja hiljaahan hyvä tulee, niinkun sanotaan ;)

Muttakun aina ei tiedä. Ja ehkä parempikin kun ei aina tiedä..

Vaihdetaan aihetta, ettei mee liian synkäksi..

Pikku diy juttu ulkona. Pääoven rapuilla oleva kaide vaihtoi väriään.. Ennen se oli vaalea, maalia karissut, hailu. Tuumasta toimeen!

Siitä tuli musta, antaa nyt kivasti särmää tähän vaaleaan tönöön. Vielä kun saataisiin aikaiseksi rakentaa siihen sellanen katos, ai ai kun näen jo silmissäni millaisen siitä haluan, mutta odotetaan..

Onko muilla sisustuskärpänen puraissut?
Voi niitä syksyisiä, sateisia, pimeitä iltoja, ja kynttilöitä, kun saa kääriytyä murun kainaloon viltin alle ja ripaus romantiikkaa.. Auts.

Läträsin muuten hiuksiini edellisiltana vaalennuspesun, joka kirkasti kivasti auringon kulahtamaa hiusta. Saa taas venyttää parturiin menoa. 

Ai niin, pakko jakaa pari hassua kuvaa kun olimme kaverin kanssa lähdössä lenkille, kunnes alkoi ukkostaan..

M <3

Huomiseen!